Vuonna 1944 puolustusvoimissa palveli lähes 65 prosenttia 20–29-vuotiaista miehistä. Suuri osa teollisuudesta oli alistettu sotatarkoituksia varten, joten kotirintamalla vallitsi pula ja puute arkipäivän tavaroista ja tuotteista. Hinnat nousivat ja salakauppa kukoisti. Epävarmuus Suomen kohtalosta painoi myös kansalaisten mieltä. Kansanhuoltoministeriö saannösteli ruokaa ja jakoi perheille ostokortteja. Niitä vastaan sai kaupoista elintarvikkeita. Perheenemännät joutuivat turvautumaan erilaisiin korvikkeihin ja vastikkeihin valmistaessaan aterioita. Samalla tavalla he joutuivat turvautumaan kekseliäisyyteen ja mielikuvitukseen vaatetuksessa. Kun nahkakengät olivat liian kalliita tai niitä ei ollut saatavilla, laitettiin jalkoihin paperipäällysteiset ja puupohjaiset kengät. Polttoainepula oli myös valtava, ja autot liikkuivatkin häkäpönttöjen voimalla.

Miesten ollessa rintamalla tarvittiin naisten työpanosta kodin ulkopuolella. Naisia koulutettiin entisiin “miesten töihin”. Lisäksi suomalaisten talkoo- eli vapaaehtoistyö oli voimissaan. Mottitalkoissa pilkottiin polttopuita ja järjestettiin armeijan hyväksi esimerkiksi paperin- ja romunkeräystalkoita.